lapsi ja pentu

pitkästä aikaa

2006-04-16T10:45:00+03:00

Ohhoh. Hieman aikaa on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksestani. Tiitu on kasvanut kohinalla, 8.4. tuli vuosi täyteen, joten kävimme taas kasvattajan luona tehosterokotuksilla ja sisaruksia tapaamassa. Halla ja Mimo olivat molemmat paljon 'puhtaamman' värisiä kuin Tiitu, ja myös rakenteeltaan kevyempiä. Tiitu oli eläinlääkärin mukaan 'hoikan jäntevässä kunnossa'.

Nyt ollaan käymässä läpi toista juoksua, Tiitu tuntuu olevan paljon rauhallisempi ja siihen on jollain tavoin helpompi saada kontaktia kuin ennen. Oman koirakerhomme koulutukset ovat jääneet väliin pitkiksi ajoiksi, ollaan lähinnä käyty PLS:n koulutuksissa Vantaalla. Ensi sunnuntaina alkaa ToKo:n alkeiskurssi, joka kestää kuusi tuntia (torstaisin ja sunnuntaisin). Ryhmäkoko on ihan kohtuullinen, 10 koirakkoa.

Se, missä me ollaan joulukuusta eniten edistytty on luultavasti luoksetulo. Metsässä tämän näkee parhaiten, kun Tiitu jättää mielenkiintoiset hajutkin rauhaan käskyn kuultuaan.

Odotan innolla ToKo-kurssille pääsyä, haaveissa myös agilityn alkeiskurssille osallistuminen tämän vuoden aikana.

Ei otsikkoa

2006-01-18T15:43:00+02:00

Oli taas niin pirun nautinnollinen päivä. Aamulla lämpötilaksi paljastui mukavasti -17 astetta ja siihen vielä kylmä tuuli päälle. Ajattelin siis parhaaksi mennä kouluun bussilla. En ole oikeastaan koskaan matkustanut ko. kulkuneuvolla lukuunottamatta leirikouluja ym. No, aamun matka meni ihan hyvin, ei häslinkiä. Lähinnä johtui varmaan siitä, että äitini tuli samaa matkaa. Ehdin juuri sopivasti fysiikan tunnille.

Fysiikan ja matikan tunnin jälkeen oli historiaa, minä ja parini (joka muuten vaikuttaa ihan mukavalta) pidimme esitelmämme. Kaikki alkoi hienosti takertelullani: "Ja nää Etelä-Amerikan intiaanit... Etelä-Amerikan intiaaneilla oli tosi kehittynyt kulttuuri... korkeakulttuuri. Sen mahdollisisti... Siksi koska... koska... koska... öö... tää maissinviljely, sen takia... sen maissinviljelyn takia intiaaneilla oli enemmän aikaa tehdä muita asioita..." Loppu esitelmä meni ihan hyvin, jopa toinen osuuteni espanjalaisten mukanaan tuomista sairauksista. Eikä kukaan ainakaan ääneen alkanut arvostelemaan esitystapaani (vaikkei se historian esitelmässä toki ollutkaan mitenkään pääasia). Hyvä näin.

Ja sitten. Päivän paras asia. Menin joskus 13:05 odottelemaan bussia lukion viereen, kädet taskuissa ja huppu päässä, kun en jaksanut etsiä lapasia ja pipoa repun pohjalta. Bussi tulikin pian, pahaksi onnekseni se oli vain väärä bussi, jonka päämäärä oli kiertää jostain Haarajoen kautta. Ihmettelinkin kelloa katsellessani, että kuinkas tämä nyt jo 13:11 tähän tupsahti. Rupesin panikoimaan jo amiksen kohdilla (lukio ja ammattikoulu ovat siis vierekkäin), että mihin helkuttiin tämä menee. Ajattelin kuitenkin jäädä istuskelemaan sinne lämpimään ja katsomaan, että josko tässä kierrettäisiinkin Nummenkylään jotain toista reittiä. Vartin ajelun jälkeen olimme päässeet Haarajoen lainausasemalle, joten päätin hypätä pois, ties mihin hemmettiin olisin joutunut. Äkäisenä soitin sitten äidille ja suolsin painokelvotonta tekstiä, vaikken yleensä edes kiroile paljon. Editoitu (rankalla kädellä) keskustelumme, var så god:

M: "Mä olen *piip* *piip* Haarajoella."
Ä: "Hä? Miten sä sinne jouduit?"
M: "Menin sitten *piip* väärään bussiin, kun *piiiiiiip*!"
Ä: "No mikset mennyt takaisin keskustaan?"
M: "..."
M: "No mä nyt en ole kulkenut ennen busseilla ja *piiiiiip*!"
Ä: "No ei se ole mun vika."
M: "Joudun *piip* kävelemään täältä *piip* Haarajoelta *piip* *piip* kotiin!"
Ä: "Siellähän on niin kylmäkin... Mitkä kengät sulla on jalassa?"
M: "No ne pikkukengät, *piip*!"
Ä: "Miksei sulla ole talvikengät jalassa?!"
M: "Nokun Kirsi-Mari vei ne!"
Ä: "No niin, kun sulle ei kelpaa mitkään kengät, vaikka oltaisiin ihan hyvin voitu viikonloppuna ostaa!"
M: *epämääräisiä ärräpäitä*

Hmph. Niinpä kävelin Haarajoelta kotiin, tunti siinä taisi mennä.

Edit// ohhoh. Meinasin ihan unohtaa; olin viikonloppuna Minnan, äitini ja perhetuttumme Katjan kanssa risteilyllä, jonka Minna oli voittanut ties mistä arpajaisista. Kova tuuli yöllä vähän haittasi, mutta muuten oli hauskaa. :D Minnan kanssa pelasimme rahapelejä (voitettiin muuten 60 senttiä) ja sitä hauskaa autopeliä, jonka tuoksinnassa molemmilla taisi palaa vähän hermot ja huudeltiin toisillemme mahdottoman kimeällä äänellä. :D
Ruoka siellä oli hyvää. Ensimmäisenä päivänä tungin kupuuni neljä lautasellista sapuskaa, toisena mahtui vain kolme + aamupala.
Tukholmassa oli myös hupaisaa. Kävimme vesimuseossa, jossa näimme haita, meritähtiä ja merihevosen. Sieltä kävelimme sitten Pohjoismaiden museoon, jossa sielläkin oli hauskaa. Museoilta kävelimme keskustaan, kiersimme kauppakeskuksia ja yhteen vaatekauppaan mennessä, eräs nainen tuli englanniksi kyselemään:

N: Excuse me, do you speak English?
M: Yah. (epämääräistä, tunnilla aina opetetaan: Yes, I do, mutta tämä tuli niin yllättäen, niin sieltä tuli pelkkä myöntävä äännähdys)
N: Do you know where the railway station is?
M: Uh, we are not from Sweden, so...
N: Oh, nevermind then.

Koko ajan se nainen jaksoi hymyillä iloisesti, vaikka saatoin vaikuttaa vähän tympäätyneeltä epäkohteliaine vastauksineni. No, ainakin hymyilin takaisin, niin tuskin se minua nyt ihan kamalaksi leimasi. :D
Minna käväisi myös lastevaatekaupassa. Seisoin varmaan jotenkin niin, että näytin seisoneeni jonossa, joten joku nainen kysyi minulta ruotsiksi, että jonotatko sinä. Tai ainakin niin sen ymmärsin, hän kun viittilöi kohti jonon päätä. Vastasin sitten ystävällisesti oudosti väännettynä "Näj". :D Mutta ilmeisesti hän ymmärsi. Taijoo, emmä tiedä, ehkä jossain päin Ruotsia "nej" saatetaan lausua "näj". :D

katopressoi...

2005-12-12T20:05:00+02:00

Koululla kävi tänään mukava joukko presidenttiehdokkaista. Keskustelivat auditoriossa polittiikasta ja me oppilaat saimme joko istua heidän seuranaan tai luokassa tai areenalla. Pujahdin muun porukan kanssa pois mantsan tunnilta muka katsomaan pressaehdokkaita areenalle. Oikeasti meinasin lähteä kotiin tai vähintäänkin Valintataloon. Minna tuli kuitenkin portaissa vastaan, menin sen kanssa sitten istumaan ja tein samalla läksyjä. Pelattiin mökkiä. Jatkettiin peliä vielä enkunkin tunnilla, voitin kerrankin.

Aamulla olisi ollut äikkää, mutta myöhästyin, khrm, viisi minuuttia ja ajattelin, etten enää pääsisi tunnille, joten pyhitin ensimmäisen tuntini äikän sijasta ruotsin kokeisiin lukemiselle. Äikästä on jo kaksi poissaoloa. Jos se ei laske selvitettyjä mukaan niin vain yksi. Enää ei siis ole oikein varaa olla poissa. Shit happens, laiska kun olen ja kammoan sitä äikän maikkaa. Onneksi sain ruotsin tunnilla ongittua Atelta, joka on ala-asteen aikainen ex-luokkatoverini, äikän läksyt. Tunnille ei kuulema pääse ilman lehtijuttua ja kuvaa, joka "pysäyttää". No, leikkaan jonkin randomin traagisen jutun ja selitän sitten, että "tämä pysäytti, koska tämä oli niin traaginen tapahtuma", eeh. Go me. Kiitettäköön Attea siitä, että hän istuu ruotsissa takanani ja toimii ruotsinparinani. Siihen ei moni pysty. Aika hauska veikko, by the way.

Kuten varmaan jo jossain edellisessä merkinnässä mainittu, ryhmänohjaajani on enkun maikkani ja tämän päivän viimeinen tunti oli enkkua. Sain jaksoraporttini sen takia päivää aikaisemmin kuin muut. Istuin juttelemaan maikan kanssa muutamaksi sekunniksi silmäilemään läpi raporttiani (jossa luki "Hyvä Emmi!" :D) ja olin vähän monttu auki kun näin matikan numeron: yhdeksikkö! :D Meinaan ala-asteella ja yläasteella numeroita väliltä viisi ja seitsemän kokeista repineelle se on aika kova homma saada ensimmäisestä lukion matematiikan kurssista 9. Jep, I'm freakin' proud of myself.

Tiitu sai tänään uuden puurosatsin, pitää kohta pistää se pakastepusseihin.

matikkanero

2005-12-07T19:31:00+02:00

Koulu sitten alkoi taas, neljän lomapäivän jälkeen. Heti aamusta fysiikkaa, sain toimia ajanottajana, kun heiluttelimme ketjua edestakaisin. Sitten harjoittelimme kuvaajan piirtämistä ihastuttavien tehtävien merkeissä, joihin en jaksanut käyttää rajoittunutta aivokapasiteettiani. Tunnin piti opetusharjoittelija ja meidän oikealla maikallahan oli runsaasti aikaa opastaa meitä kädestä pitäen. Hyppäsin melkein kattoon, kun se yhtäkkiä ilmestyi taakseni ja arvaahan sen, etten minä mitään tehtäviä tehnyt vaan kirjoittelin omia juttujani. Yritin niitä sitten hädissäni peitellä tekstejäni, ei ainakaan maikka sanonut niistä mitään, näki tai ei. Se vain selitti, että: "sullakin tulee tämä miinus tämä jaettuna tuo miinus tuo". Riiight, I understand.

Fysiikan tunnin jälkeen oli matikan kokeen palautus. Olin melko varma, että joutuisin uusimaan koko hevonkakin, en meinaan ole koskaan ollut hyvä matikassa. Ala-astekin meni vitosten kanssa, yläasteella sain peräti kuutosia. Katsoin ensin, että sain koko kokeesta viitosen, mutta rupesin siinä sitten tarkemmin katselemaan ja se jättimäinen viitonen olikin vain yhden tehtävän pistemäärä. Kaikista tehtävistä oli mahdollisuus saada max. 6 pistettä. Rupesin sitten kääntelemään niitä papareita ja ihan ensimmäisellä sivulla komeilikin punakynällä piirrustettu 8½! :D Olin ihan "WTF!!!111OMFG!!!111". Hyvä etten huutamaan ruvennut. Nyt olen pirunmoisen ylpeä itsestäni, ensimmäinen matematiikan koe lukiossa ja sain kasi puolen. :D

Matikan tunnin (geometriaa, yyh) jälkeen olisi ollut vielä äikän tunti, mutta päätin, että vatsani on kipeä (oli se, oikeasti ja äikän kotitehtäväkin liittyi jotenkin puheviestintään, niin vatsakivut vain pahenivat, for good reason. Inhoan puheviestintää...). Niinpä soitin äidille ja kerroin tulevani kotiin. Se oli kyllä harvinaisen ymmärtäväinen, vaikka vähän arvelikin, että "se taisi olla lorvikatarri (vai kattari? well, anyways) joka iski". Ee, rakastan äiskääni. :D

Huomenna on englantia, mulla on tällä kurssilla maikkana ryhmänohjaajani, niin se on vähän... miten sen nyt sanoisi... ää... No se kuitenkin kiusaa mua vähemmän kuin muita. Yeah, open lellikki. ;> Mutta tykkään kuitenkin, varsinkin kun Minna istuu vieressäni. :D Ei ainakaan tule tylsää, kuten viime viikkoinen tunti todisti. Meidän piti täyttää puhekuplia. Saatiin aikaan jotain tälläistä:

Kaksi miestä vuoristossa, toinen sanoo: "I think we are lost..." johon toinen vastaa "No shit." Mutta ei se kuulosta nyt yhtään hauskalta. Oli se kuiteskin. :D

ikkunafisui

2005-12-05T18:45:00+02:00

Tänään ei ollut koulua, mistä olen ikionnellinen. Kirsi-Marilla ja Waltterilla oli kai tänään ihan normaali koulupäivä. Nauroin partaani, kun ne aamulla kahdeksan aikaan etsivät kadonneita nokkahuilujaan ja kemian kirjojaan. Jäin vielä puoleksi tunniksi nukkumaan niiden lähdön jälkeen. Silloin Tiitu meinaan ilmoitti kirkkaasti, että hän tahtoo ruokaa ja ulos. Alkaisivatpa jo treenit uudestaan, mutta ei... Pitää odottaa vielä ensi vuoden puolelle.

Minna houkutteli tänään uimaan kanssaan, olin jo aikaisemmin sopinut sen kanssa, että käytäisiin keskustaan. Aikomuksenani oli siis pyöräillä kahdeksitoista Kulmikselle, mutta huomasin pyörän lukon jäätyneen kiinni. Sen sulattamiseen ei tosin mennyt kuumalla vedellä kauan, mutta ilmestyinpäs paikalle kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Olin tosin tekstannut Minnalle, että pyörän kanssa menee aikansa, joten se siitä.

Käytiin pitkästä aikaa Hesburgerissa. Mistäköhän sieltä saa pillejä? Eläinkaupasta ostin Tiitulle koirankeksejä maistiaiseksi, niitä kun meillä ei oikein ruukata syödä. Tykkäsi kovasti. Kirjakaupasta löytyi uusia välilehtiä kansioon.

Keskustasta liukastelimme uimahallille, missä vierähti se normaali tunti. Taisin nauraa koko sen ajan, jonka vietimme siellä. Syyttäkäämme Coca Colaa sokerihumalasta! Saunassa kukaan muu ei tuntunut viihtyvän kauan, ei varmaankaan johtunut ei-niin-järkevistä jutuistani ("Tänne ei saa tulla polka dots-bikineissä, jotka näyttää ihan sydämeltä. Ei siis semmoselta lovelove-sydämeltä vaan sisälmyssydämeltä", "Jos me istuttais tässä tarpeeksi kauan, kuivuttaisko me niin paljon, että iho lähtis semmosina liuskoina pois?"). Ja huomasin tänään ensimmäisen kerran, että uimahallin seinään kiinnitetyssä taideteoksen tapaisessa jutussa on ihmisen kuvia! Jotka mielestäni kuvaavat ilmiselvästi ihmisen kehityskaarta apinasta 1800-luvulle.

Tultuani kotiin huomasin, että Tiitu oli ystävällisesti osallistunut remonttiin alkamalla repimään eteisen tapettia. Onneksi siitä ei ollut kovin isoa palaa lähtenyt, työnsin sille jotain muuta purtavaa ja odotin Kirsi-Maria kotiin tulevaksi, jotta se voisi sitten lähteä lenkille. Se ottikin koiran mukaansa sitten kaverilleen ja annoin sille auliisti ylijääneet rahani saadakseni kioskista kokista.

vapaapäivä

2005-11-25T20:26:00+02:00

Tänään ei ollut koulua ollenkaan. Roikuin siis kotona koko päivän, heräsinkin vasta joskus puoli yhdentoista aikaan. Tiitu-reppana, joutui odottamaan ruokaansa niin kauan... Onneksi äiti kävi sen kanssa aikaisemmin ennen töihinlähtöään pissalenkillä, niin sen ei tarvinnut vallan kauheasti pidätellä. Aamupäivällä tuli lunta, vihdoinkin, lähdin lähinnä sen takia kiertämään Tiitun kanssa normaalia pidempää lenkkiä. On niin mukava katsoa, kun koira pitää hauskaa lumen kanssa.

Tiitun ensimmäinen juoksu alkoi eilen. Olin vähän monttu auki, vastahan se tuli meille seitsenviikkoisena karvapallona. Mutta niin ne lapset vain kasvavat.

Iskä ja äiti ovat risteilyllä naapureiden kanssa, pikkujoulua ne siellä viettävät. Tulevat kotiin vasta huomenna, saisivat tosin olla pidempäänkin, en vain välillä jaksa niiden jatkuvaa höseltämistä turhienkin asioiden ympärillä.

Päätin nyt, että kirjoitan luultavasti historian, biologian ja maantiedon. Latina siihen päälle olisi ollut hieman liikaa, vaikka kyllä sitäkin voisi opiskella sen yhden kurssin...

helvetin vuoret... vai anditko ne oli?

2005-11-17T14:28:00+02:00

Long time no see, eh?

En mennyt aamulla äikän tunnille, en vain yksinkertaisesti kestänyt istumista sen bitchin vieressä, jota luulin oikeasti kaverikseni... Ei se sitten ollutkaan, se ei kuulema kestä "mitään piirrettä minussa". Okei. Olkoon sitten. Äsken oli myös viimeinen maantiedon tunti tässä jaksossa, mikä tarkoittaa, etten enää varmaan ole millään samoilla kursseilla suklaasilmäisen vaihtarin kanssa. Toivottavasti kuitenkin se tulee vastaan vielä jossain, pidän peukkuja itselleni. lmao. Päätin harkita tosi vakavissani, josko kirjoittaisin mantsan, tuo maikkakin vain herätti jonkinlaisen kipinän tätä ainetta kohtaan. Siihen liittyvät sitten myös ei-niin-toteutettavissa-olevan-unelman mantsan opiskelusta ulkomailla, USA:ssa tai Kanadassa. Mutta ei mulla ole koskaan sellaisiin varaa.

Tiitu karkasi tänään pihalle, juuri kun olin lähdössä kouluun muutenkin liian myöhässä. Sen pyydystämiseen meni varmaan yli viisi minuuttia.

Tänään oli viimeinen koulupäivä ennen koeviikkoa, onneksi. Huomenna koulu alkaa mun osaltani 13.00 englannin valmistelutunnilla ja loppuu sitten 14.00. Kello 18.00 mennään taas kaikkien ex-naapurin kakaroiden kanssa katsomaan Harry Potteria. Rakastan niitä kakaroita. Niiden kanssa on niin helppo olla ja minäkin opin olemaan aliarvioimatta nuorempia henkilöitä, kyllä niilläkin hammasrattaat siellä päässä pyörii.

"kumpi on vapaampi, vanki vai vartija?"

2005-11-10T09:35:00+02:00

Äikän tunnilla kirjoittelimme kirjallisuustehtävistä esseitä. Tein omani Pirkko Saision romaanista Betoniyö, jonka sain vasta eilen illalla luettua loppuun. Sievät 300 sanaa sain siitä kuitenkin pakerrettua, laatua en mene takaamaan.

Tiitu jaksaa olla niin huvittavan näköinen, kun se makaa lattialla ja katselee kulmainsa alta. "Kulmakarvat" silmien päällä vielä mukavasti vahvistavat kyräilyä: "Mitä sä siinä tyttö touhotat?". Se on nyt alkanut nukkua K-M:n oven ja oman oveni edessä, nehän sijaitsevat nurkassa silleesti hianosti molemmat. Tai ainakin se makailee siinä silloin, kun olen sen kanssa kaksin kotona ja hoitelen kaikessa kiireessä aamutoimiani. Ei voi sitten rauhallisempaa paikkaa itselleen löytää... Ehkä siinä on lämmin ja siitä näkee kaikkialle meidän pikkuiseen kämppään (tai kyllä siinä viisi henkilöä + koira mahtuu ihan hyvin asumaan, but still).

Ehdin käydä Tiitun kanssa eilen iltapissillä Kiasman käynnistä huolimatta. Otettiin vaihteenvuoksi paikallaan oloa, se kun tahtoo jäädä välillä vähän vähemmälle. Meidän kujalla ilta yhdeksän jälkeen sahattiin ympäriinsä ("Tiitu, paikka!", "paikka", "istu", "sanoin että paikka, noni paaaaikka", "tähän"). Ihan hyvin se sujui, muutaman kerran etenin Tiitun mielestä liian kauas, jolloin piti tulla äiskän helmoihin turvaan pahoilta rapinoilta, jotka tuuli aiheutti naapurin puskissa. Otettiin myös hyppäämistä läheisten rivitalojen matalan aidan yli. Hienosti se alkaa oppia, ettei saa hypätä, ennen kuin pyydetään... Paitsi ettei se meinaa hypätä kun käsketäänkään, pitää ohjata kädellä vielä. Mutta hienosti se alkaa oppia. Seuraaminenkin sujui upeasti, tiukka katsekontakti yllä jatkuvasti ja kulki juuri hienosti siinä missä pitikin, ei puskenut liikaa edelle eikä jäänyt jälkeen. Ehkä me molemmat alamme oppia, pikku hiljaa.

kiasmaan...

2005-11-09T15:13:00+02:00

Joudun roikkumaan koululla, koska menemme KU1-kurssilaisten kanssa Kiasmaan ja juna lähtee 16:18. En viitsi mennä puoleksitoista tunniksi kotiin ja polkea sitten takaisin keskustaan. Olen varmaan vasta seitsemältä kotona ja äikän kirjakin on vielä lukematta. Huomenna siitä pitäisi kirjoittaa essee. Uhhuh, ei saisi jättää asioita ihan näin viime tinkaan... Onneksi olen lukenut siitä noin neljänneksen, eikä sivujakaan ole paljon.

En pääse harjoittelemaan Tiitun kanssa tänään ollenkaan, ilta menee läksyjen kanssa.

ette te näitä voi osaa...

2005-11-08T10:28:00+02:00

Luulin, että minulla oli tänään RO:n haastattelu, mutta eipäs näköjään ollutkaan. Ainakaan siihen aikaan, kun luulin sen olevan, koska RO:n luokse kipitti silloin joku muu. Pitää käydä kysymässä. Olen nyt hyppytunnilla, enkun tunti alkaa pian. Saimme kotitehtäväksi kirjoittaa "Rockstar's Net Diary", yhden sivun ja yhden päivän mittainen teksti, josta olisin saanut vielä paljon pidemmänkin, mutta enkun maikka jaksaa olla niin tiukka näissä asioissa. Rutistin sen siis yhteen sivuun. Tykkään englanniksi kirjoittamisesta, vaikka se _ei suju_ ilman kamaliakaan virheitä. Enkun maikka taitaa muuten pitää meitä vähän tyhminä... ("Ette te VOI osata näitä!", "Ethän sä siis VOI sanoa noin!" jne.)

Saimme liput Harry Potterin Suomen ensi-iltaan seitsemälle. Minä, Minna, Miia, Sami, Waltteri, Ville... Plus äiti, joka pistettiin istumaan muualle. 18. päivä on myös ensimmäinen koeviikko päivä, mutta minulla ei ole silloin koetta. Olisi ollut, jos en olisi keskeyttänyt Ruotsin kertauskurssia.

Tiitun kanssa kävin eilen tunnin lenkillä, yritettiin ottaa seuraamista, mutta se peijakas ei irrottanut nenäänsä maasta. Yritin sitten toiseen suuntaan, niin se jo sujui suhteellisen hyvin. Sunnuntai saisi tulla nopeasti, päästäisiin taas kentälle. Päästin taas Tiitun vapaaksi metsään, se ei edes yrittänyt enää purra, kun otin sen kiinni.