Ohhoh.
Hieman aikaa on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksestani. Tiitu on
kasvanut kohinalla, 8.4. tuli vuosi täyteen, joten kävimme taas
kasvattajan luona tehosterokotuksilla ja sisaruksia tapaamassa. Halla
ja Mimo olivat molemmat paljon 'puhtaamman' värisiä kuin Tiitu, ja myös
rakenteeltaan kevyempiä. Tiitu oli eläinlääkärin mukaan 'hoikan
jäntevässä kunnossa'.
Nyt ollaan käymässä läpi toista juoksua, Tiitu tuntuu olevan paljon
rauhallisempi ja siihen on jollain tavoin helpompi saada kontaktia kuin
ennen. Oman koirakerhomme koulutukset ovat jääneet väliin pitkiksi
ajoiksi, ollaan lähinnä käyty PLS:n koulutuksissa Vantaalla. Ensi
sunnuntaina alkaa ToKo:n alkeiskurssi, joka kestää kuusi tuntia
(torstaisin ja sunnuntaisin). Ryhmäkoko on ihan kohtuullinen, 10
koirakkoa.
Se, missä me ollaan joulukuusta eniten edistytty on luultavasti
luoksetulo. Metsässä tämän näkee parhaiten, kun Tiitu jättää
mielenkiintoiset hajutkin rauhaan käskyn kuultuaan.
Odotan innolla ToKo-kurssille pääsyä, haaveissa myös agilityn alkeiskurssille osallistuminen tämän vuoden aikana.
sunnuntai, 16. huhtikuu 2006
pitkästä aikaa
keskiviikko, 18. tammikuu 2006
Ei otsikkoa
Oli
taas niin pirun nautinnollinen päivä. Aamulla lämpötilaksi paljastui
mukavasti -17 astetta ja siihen vielä kylmä tuuli päälle. Ajattelin
siis parhaaksi mennä kouluun bussilla. En ole oikeastaan koskaan
matkustanut ko. kulkuneuvolla lukuunottamatta leirikouluja ym. No,
aamun matka meni ihan hyvin, ei häslinkiä. Lähinnä johtui varmaan
siitä, että äitini tuli samaa matkaa. Ehdin juuri sopivasti fysiikan
tunnille.
Fysiikan ja matikan tunnin jälkeen oli historiaa, minä ja parini (joka muuten vaikuttaa ihan mukavalta) pidimme esitelmämme. Kaikki alkoi hienosti takertelullani: "Ja nää Etelä-Amerikan intiaanit... Etelä-Amerikan intiaaneilla oli tosi kehittynyt kulttuuri... korkeakulttuuri. Sen mahdollisisti... Siksi koska... koska... koska... öö... tää maissinviljely, sen takia... sen maissinviljelyn takia intiaaneilla oli enemmän aikaa tehdä muita asioita..." Loppu esitelmä meni ihan hyvin, jopa toinen osuuteni espanjalaisten mukanaan tuomista sairauksista. Eikä kukaan ainakaan ääneen alkanut arvostelemaan esitystapaani (vaikkei se historian esitelmässä toki ollutkaan mitenkään pääasia). Hyvä näin.
Ja sitten. Päivän paras asia. Menin joskus 13:05 odottelemaan bussia lukion viereen, kädet taskuissa ja huppu päässä, kun en jaksanut etsiä lapasia ja pipoa repun pohjalta. Bussi tulikin pian, pahaksi onnekseni se oli vain väärä bussi, jonka päämäärä oli kiertää jostain Haarajoen kautta. Ihmettelinkin kelloa katsellessani, että kuinkas tämä nyt jo 13:11 tähän tupsahti. Rupesin panikoimaan jo amiksen kohdilla (lukio ja ammattikoulu ovat siis vierekkäin), että mihin helkuttiin tämä menee. Ajattelin kuitenkin jäädä istuskelemaan sinne lämpimään ja katsomaan, että josko tässä kierrettäisiinkin Nummenkylään jotain toista reittiä. Vartin ajelun jälkeen olimme päässeet Haarajoen lainausasemalle, joten päätin hypätä pois, ties mihin hemmettiin olisin joutunut. Äkäisenä soitin sitten äidille ja suolsin painokelvotonta tekstiä, vaikken yleensä edes kiroile paljon. Editoitu (rankalla kädellä) keskustelumme, var så god:
M: "Mä olen *piip* *piip* Haarajoella."
Ä: "Hä? Miten sä sinne jouduit?"
M: "Menin sitten *piip* väärään bussiin, kun *piiiiiiip*!"
Ä: "No mikset mennyt takaisin keskustaan?"
M: "..."
M: "No mä nyt en ole kulkenut ennen busseilla ja *piiiiiip*!"
Ä: "No ei se ole mun vika."
M: "Joudun *piip* kävelemään täältä *piip* Haarajoelta *piip* *piip* kotiin!"
Ä: "Siellähän on niin kylmäkin... Mitkä kengät sulla on jalassa?"
M: "No ne pikkukengät, *piip*!"
Ä: "Miksei sulla ole talvikengät jalassa?!"
M: "Nokun Kirsi-Mari vei ne!"
Ä: "No niin, kun sulle ei kelpaa mitkään kengät, vaikka oltaisiin ihan hyvin voitu viikonloppuna ostaa!"
M: *epämääräisiä ärräpäitä*
Hmph. Niinpä kävelin Haarajoelta kotiin, tunti siinä taisi mennä.
Edit// ohhoh. Meinasin ihan unohtaa; olin viikonloppuna Minnan, äitini ja perhetuttumme Katjan kanssa risteilyllä, jonka Minna oli voittanut ties mistä arpajaisista. Kova tuuli yöllä vähän haittasi, mutta muuten oli hauskaa. :D Minnan kanssa pelasimme rahapelejä (voitettiin muuten 60 senttiä) ja sitä hauskaa autopeliä, jonka tuoksinnassa molemmilla taisi palaa vähän hermot ja huudeltiin toisillemme mahdottoman kimeällä äänellä. :D
Ruoka siellä oli hyvää. Ensimmäisenä päivänä tungin kupuuni neljä lautasellista sapuskaa, toisena mahtui vain kolme + aamupala.
Tukholmassa oli myös hupaisaa. Kävimme vesimuseossa, jossa näimme haita, meritähtiä ja merihevosen. Sieltä kävelimme sitten Pohjoismaiden museoon, jossa sielläkin oli hauskaa. Museoilta kävelimme keskustaan, kiersimme kauppakeskuksia ja yhteen vaatekauppaan mennessä, eräs nainen tuli englanniksi kyselemään:
N: Excuse me, do you speak English?
M: Yah. (epämääräistä, tunnilla aina opetetaan: Yes, I do, mutta tämä tuli niin yllättäen, niin sieltä tuli pelkkä myöntävä äännähdys)
N: Do you know where the railway station is?
M: Uh, we are not from Sweden, so...
N: Oh, nevermind then.
Koko ajan se nainen jaksoi hymyillä iloisesti, vaikka saatoin vaikuttaa vähän tympäätyneeltä epäkohteliaine vastauksineni. No, ainakin hymyilin takaisin, niin tuskin se minua nyt ihan kamalaksi leimasi. :D
Minna käväisi myös lastevaatekaupassa. Seisoin varmaan jotenkin niin, että näytin seisoneeni jonossa, joten joku nainen kysyi minulta ruotsiksi, että jonotatko sinä. Tai ainakin niin sen ymmärsin, hän kun viittilöi kohti jonon päätä. Vastasin sitten ystävällisesti oudosti väännettynä "Näj". :D Mutta ilmeisesti hän ymmärsi. Taijoo, emmä tiedä, ehkä jossain päin Ruotsia "nej" saatetaan lausua "näj". :D
Fysiikan ja matikan tunnin jälkeen oli historiaa, minä ja parini (joka muuten vaikuttaa ihan mukavalta) pidimme esitelmämme. Kaikki alkoi hienosti takertelullani: "Ja nää Etelä-Amerikan intiaanit... Etelä-Amerikan intiaaneilla oli tosi kehittynyt kulttuuri... korkeakulttuuri. Sen mahdollisisti... Siksi koska... koska... koska... öö... tää maissinviljely, sen takia... sen maissinviljelyn takia intiaaneilla oli enemmän aikaa tehdä muita asioita..." Loppu esitelmä meni ihan hyvin, jopa toinen osuuteni espanjalaisten mukanaan tuomista sairauksista. Eikä kukaan ainakaan ääneen alkanut arvostelemaan esitystapaani (vaikkei se historian esitelmässä toki ollutkaan mitenkään pääasia). Hyvä näin.
Ja sitten. Päivän paras asia. Menin joskus 13:05 odottelemaan bussia lukion viereen, kädet taskuissa ja huppu päässä, kun en jaksanut etsiä lapasia ja pipoa repun pohjalta. Bussi tulikin pian, pahaksi onnekseni se oli vain väärä bussi, jonka päämäärä oli kiertää jostain Haarajoen kautta. Ihmettelinkin kelloa katsellessani, että kuinkas tämä nyt jo 13:11 tähän tupsahti. Rupesin panikoimaan jo amiksen kohdilla (lukio ja ammattikoulu ovat siis vierekkäin), että mihin helkuttiin tämä menee. Ajattelin kuitenkin jäädä istuskelemaan sinne lämpimään ja katsomaan, että josko tässä kierrettäisiinkin Nummenkylään jotain toista reittiä. Vartin ajelun jälkeen olimme päässeet Haarajoen lainausasemalle, joten päätin hypätä pois, ties mihin hemmettiin olisin joutunut. Äkäisenä soitin sitten äidille ja suolsin painokelvotonta tekstiä, vaikken yleensä edes kiroile paljon. Editoitu (rankalla kädellä) keskustelumme, var så god:
M: "Mä olen *piip* *piip* Haarajoella."
Ä: "Hä? Miten sä sinne jouduit?"
M: "Menin sitten *piip* väärään bussiin, kun *piiiiiiip*!"
Ä: "No mikset mennyt takaisin keskustaan?"
M: "..."
M: "No mä nyt en ole kulkenut ennen busseilla ja *piiiiiip*!"
Ä: "No ei se ole mun vika."
M: "Joudun *piip* kävelemään täältä *piip* Haarajoelta *piip* *piip* kotiin!"
Ä: "Siellähän on niin kylmäkin... Mitkä kengät sulla on jalassa?"
M: "No ne pikkukengät, *piip*!"
Ä: "Miksei sulla ole talvikengät jalassa?!"
M: "Nokun Kirsi-Mari vei ne!"
Ä: "No niin, kun sulle ei kelpaa mitkään kengät, vaikka oltaisiin ihan hyvin voitu viikonloppuna ostaa!"
M: *epämääräisiä ärräpäitä*
Hmph. Niinpä kävelin Haarajoelta kotiin, tunti siinä taisi mennä.
Edit// ohhoh. Meinasin ihan unohtaa; olin viikonloppuna Minnan, äitini ja perhetuttumme Katjan kanssa risteilyllä, jonka Minna oli voittanut ties mistä arpajaisista. Kova tuuli yöllä vähän haittasi, mutta muuten oli hauskaa. :D Minnan kanssa pelasimme rahapelejä (voitettiin muuten 60 senttiä) ja sitä hauskaa autopeliä, jonka tuoksinnassa molemmilla taisi palaa vähän hermot ja huudeltiin toisillemme mahdottoman kimeällä äänellä. :D
Ruoka siellä oli hyvää. Ensimmäisenä päivänä tungin kupuuni neljä lautasellista sapuskaa, toisena mahtui vain kolme + aamupala.
Tukholmassa oli myös hupaisaa. Kävimme vesimuseossa, jossa näimme haita, meritähtiä ja merihevosen. Sieltä kävelimme sitten Pohjoismaiden museoon, jossa sielläkin oli hauskaa. Museoilta kävelimme keskustaan, kiersimme kauppakeskuksia ja yhteen vaatekauppaan mennessä, eräs nainen tuli englanniksi kyselemään:
N: Excuse me, do you speak English?
M: Yah. (epämääräistä, tunnilla aina opetetaan: Yes, I do, mutta tämä tuli niin yllättäen, niin sieltä tuli pelkkä myöntävä äännähdys)
N: Do you know where the railway station is?
M: Uh, we are not from Sweden, so...
N: Oh, nevermind then.
Koko ajan se nainen jaksoi hymyillä iloisesti, vaikka saatoin vaikuttaa vähän tympäätyneeltä epäkohteliaine vastauksineni. No, ainakin hymyilin takaisin, niin tuskin se minua nyt ihan kamalaksi leimasi. :D
Minna käväisi myös lastevaatekaupassa. Seisoin varmaan jotenkin niin, että näytin seisoneeni jonossa, joten joku nainen kysyi minulta ruotsiksi, että jonotatko sinä. Tai ainakin niin sen ymmärsin, hän kun viittilöi kohti jonon päätä. Vastasin sitten ystävällisesti oudosti väännettynä "Näj". :D Mutta ilmeisesti hän ymmärsi. Taijoo, emmä tiedä, ehkä jossain päin Ruotsia "nej" saatetaan lausua "näj". :D
maanantai, 12. joulukuu 2005
katopressoi...
Koululla
kävi tänään mukava joukko presidenttiehdokkaista. Keskustelivat
auditoriossa polittiikasta ja me oppilaat saimme joko istua heidän
seuranaan tai luokassa tai areenalla. Pujahdin muun porukan kanssa pois
mantsan tunnilta muka katsomaan pressaehdokkaita areenalle. Oikeasti
meinasin lähteä kotiin tai vähintäänkin Valintataloon. Minna tuli
kuitenkin portaissa vastaan, menin sen kanssa sitten istumaan ja tein
samalla läksyjä. Pelattiin mökkiä. Jatkettiin peliä vielä enkunkin
tunnilla, voitin kerrankin.
Aamulla olisi ollut äikkää, mutta myöhästyin, khrm, viisi minuuttia ja ajattelin, etten enää pääsisi tunnille, joten pyhitin ensimmäisen tuntini äikän sijasta ruotsin kokeisiin lukemiselle. Äikästä on jo kaksi poissaoloa. Jos se ei laske selvitettyjä mukaan niin vain yksi. Enää ei siis ole oikein varaa olla poissa. Shit happens, laiska kun olen ja kammoan sitä äikän maikkaa. Onneksi sain ruotsin tunnilla ongittua Atelta, joka on ala-asteen aikainen ex-luokkatoverini, äikän läksyt. Tunnille ei kuulema pääse ilman lehtijuttua ja kuvaa, joka "pysäyttää". No, leikkaan jonkin randomin traagisen jutun ja selitän sitten, että "tämä pysäytti, koska tämä oli niin traaginen tapahtuma", eeh. Go me. Kiitettäköön Attea siitä, että hän istuu ruotsissa takanani ja toimii ruotsinparinani. Siihen ei moni pysty. Aika hauska veikko, by the way.
Kuten varmaan jo jossain edellisessä merkinnässä mainittu, ryhmänohjaajani on enkun maikkani ja tämän päivän viimeinen tunti oli enkkua. Sain jaksoraporttini sen takia päivää aikaisemmin kuin muut. Istuin juttelemaan maikan kanssa muutamaksi sekunniksi silmäilemään läpi raporttiani (jossa luki "Hyvä Emmi!" :D) ja olin vähän monttu auki kun näin matikan numeron: yhdeksikkö! :D Meinaan ala-asteella ja yläasteella numeroita väliltä viisi ja seitsemän kokeista repineelle se on aika kova homma saada ensimmäisestä lukion matematiikan kurssista 9. Jep, I'm freakin' proud of myself.
Tiitu sai tänään uuden puurosatsin, pitää kohta pistää se pakastepusseihin.
Aamulla olisi ollut äikkää, mutta myöhästyin, khrm, viisi minuuttia ja ajattelin, etten enää pääsisi tunnille, joten pyhitin ensimmäisen tuntini äikän sijasta ruotsin kokeisiin lukemiselle. Äikästä on jo kaksi poissaoloa. Jos se ei laske selvitettyjä mukaan niin vain yksi. Enää ei siis ole oikein varaa olla poissa. Shit happens, laiska kun olen ja kammoan sitä äikän maikkaa. Onneksi sain ruotsin tunnilla ongittua Atelta, joka on ala-asteen aikainen ex-luokkatoverini, äikän läksyt. Tunnille ei kuulema pääse ilman lehtijuttua ja kuvaa, joka "pysäyttää". No, leikkaan jonkin randomin traagisen jutun ja selitän sitten, että "tämä pysäytti, koska tämä oli niin traaginen tapahtuma", eeh. Go me. Kiitettäköön Attea siitä, että hän istuu ruotsissa takanani ja toimii ruotsinparinani. Siihen ei moni pysty. Aika hauska veikko, by the way.
Kuten varmaan jo jossain edellisessä merkinnässä mainittu, ryhmänohjaajani on enkun maikkani ja tämän päivän viimeinen tunti oli enkkua. Sain jaksoraporttini sen takia päivää aikaisemmin kuin muut. Istuin juttelemaan maikan kanssa muutamaksi sekunniksi silmäilemään läpi raporttiani (jossa luki "Hyvä Emmi!" :D) ja olin vähän monttu auki kun näin matikan numeron: yhdeksikkö! :D Meinaan ala-asteella ja yläasteella numeroita väliltä viisi ja seitsemän kokeista repineelle se on aika kova homma saada ensimmäisestä lukion matematiikan kurssista 9. Jep, I'm freakin' proud of myself.
Tiitu sai tänään uuden puurosatsin, pitää kohta pistää se pakastepusseihin.
keskiviikko, 7. joulukuu 2005
matikkanero
Koulu
sitten alkoi taas, neljän lomapäivän jälkeen. Heti aamusta fysiikkaa,
sain toimia ajanottajana, kun heiluttelimme ketjua edestakaisin. Sitten
harjoittelimme kuvaajan piirtämistä ihastuttavien tehtävien merkeissä,
joihin en jaksanut käyttää rajoittunutta aivokapasiteettiani. Tunnin
piti opetusharjoittelija ja meidän oikealla maikallahan oli runsaasti
aikaa opastaa meitä kädestä pitäen. Hyppäsin melkein kattoon, kun se
yhtäkkiä ilmestyi taakseni ja arvaahan sen, etten minä mitään tehtäviä
tehnyt vaan kirjoittelin omia juttujani. Yritin niitä sitten hädissäni
peitellä tekstejäni, ei ainakaan maikka sanonut niistä mitään, näki tai
ei. Se vain selitti, että: "sullakin tulee tämä miinus tämä jaettuna
tuo miinus tuo". Riiight, I understand.
Fysiikan tunnin jälkeen oli matikan kokeen palautus. Olin melko varma, että joutuisin uusimaan koko hevonkakin, en meinaan ole koskaan ollut hyvä matikassa. Ala-astekin meni vitosten kanssa, yläasteella sain peräti kuutosia. Katsoin ensin, että sain koko kokeesta viitosen, mutta rupesin siinä sitten tarkemmin katselemaan ja se jättimäinen viitonen olikin vain yhden tehtävän pistemäärä. Kaikista tehtävistä oli mahdollisuus saada max. 6 pistettä. Rupesin sitten kääntelemään niitä papareita ja ihan ensimmäisellä sivulla komeilikin punakynällä piirrustettu 8½! :D Olin ihan "WTF!!!111OMFG!!!111". Hyvä etten huutamaan ruvennut. Nyt olen pirunmoisen ylpeä itsestäni, ensimmäinen matematiikan koe lukiossa ja sain kasi puolen. :D
Matikan tunnin (geometriaa, yyh) jälkeen olisi ollut vielä äikän tunti, mutta päätin, että vatsani on kipeä (oli se, oikeasti ja äikän kotitehtäväkin liittyi jotenkin puheviestintään, niin vatsakivut vain pahenivat, for good reason. Inhoan puheviestintää...). Niinpä soitin äidille ja kerroin tulevani kotiin. Se oli kyllä harvinaisen ymmärtäväinen, vaikka vähän arvelikin, että "se taisi olla lorvikatarri (vai kattari? well, anyways) joka iski". Ee, rakastan äiskääni. :D
Huomenna on englantia, mulla on tällä kurssilla maikkana ryhmänohjaajani, niin se on vähän... miten sen nyt sanoisi... ää... No se kuitenkin kiusaa mua vähemmän kuin muita. Yeah, open lellikki. ;> Mutta tykkään kuitenkin, varsinkin kun Minna istuu vieressäni. :D Ei ainakaan tule tylsää, kuten viime viikkoinen tunti todisti. Meidän piti täyttää puhekuplia. Saatiin aikaan jotain tälläistä:
Kaksi miestä vuoristossa, toinen sanoo: "I think we are lost..." johon toinen vastaa "No shit." Mutta ei se kuulosta nyt yhtään hauskalta. Oli se kuiteskin. :D
Fysiikan tunnin jälkeen oli matikan kokeen palautus. Olin melko varma, että joutuisin uusimaan koko hevonkakin, en meinaan ole koskaan ollut hyvä matikassa. Ala-astekin meni vitosten kanssa, yläasteella sain peräti kuutosia. Katsoin ensin, että sain koko kokeesta viitosen, mutta rupesin siinä sitten tarkemmin katselemaan ja se jättimäinen viitonen olikin vain yhden tehtävän pistemäärä. Kaikista tehtävistä oli mahdollisuus saada max. 6 pistettä. Rupesin sitten kääntelemään niitä papareita ja ihan ensimmäisellä sivulla komeilikin punakynällä piirrustettu 8½! :D Olin ihan "WTF!!!111OMFG!!!111". Hyvä etten huutamaan ruvennut. Nyt olen pirunmoisen ylpeä itsestäni, ensimmäinen matematiikan koe lukiossa ja sain kasi puolen. :D
Matikan tunnin (geometriaa, yyh) jälkeen olisi ollut vielä äikän tunti, mutta päätin, että vatsani on kipeä (oli se, oikeasti ja äikän kotitehtäväkin liittyi jotenkin puheviestintään, niin vatsakivut vain pahenivat, for good reason. Inhoan puheviestintää...). Niinpä soitin äidille ja kerroin tulevani kotiin. Se oli kyllä harvinaisen ymmärtäväinen, vaikka vähän arvelikin, että "se taisi olla lorvikatarri (vai kattari? well, anyways) joka iski". Ee, rakastan äiskääni. :D
Huomenna on englantia, mulla on tällä kurssilla maikkana ryhmänohjaajani, niin se on vähän... miten sen nyt sanoisi... ää... No se kuitenkin kiusaa mua vähemmän kuin muita. Yeah, open lellikki. ;> Mutta tykkään kuitenkin, varsinkin kun Minna istuu vieressäni. :D Ei ainakaan tule tylsää, kuten viime viikkoinen tunti todisti. Meidän piti täyttää puhekuplia. Saatiin aikaan jotain tälläistä:
Kaksi miestä vuoristossa, toinen sanoo: "I think we are lost..." johon toinen vastaa "No shit." Mutta ei se kuulosta nyt yhtään hauskalta. Oli se kuiteskin. :D
maanantai, 5. joulukuu 2005
ikkunafisui
Tänään
ei ollut koulua, mistä olen ikionnellinen. Kirsi-Marilla ja Waltterilla
oli kai tänään ihan normaali koulupäivä. Nauroin partaani, kun ne
aamulla kahdeksan aikaan etsivät kadonneita nokkahuilujaan ja kemian
kirjojaan. Jäin vielä puoleksi tunniksi nukkumaan niiden lähdön
jälkeen. Silloin Tiitu meinaan ilmoitti kirkkaasti, että hän tahtoo
ruokaa ja ulos. Alkaisivatpa jo treenit uudestaan, mutta ei... Pitää
odottaa vielä ensi vuoden puolelle.
Minna houkutteli tänään uimaan kanssaan, olin jo aikaisemmin sopinut sen kanssa, että käytäisiin keskustaan. Aikomuksenani oli siis pyöräillä kahdeksitoista Kulmikselle, mutta huomasin pyörän lukon jäätyneen kiinni. Sen sulattamiseen ei tosin mennyt kuumalla vedellä kauan, mutta ilmestyinpäs paikalle kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Olin tosin tekstannut Minnalle, että pyörän kanssa menee aikansa, joten se siitä.
Käytiin pitkästä aikaa Hesburgerissa. Mistäköhän sieltä saa pillejä? Eläinkaupasta ostin Tiitulle koirankeksejä maistiaiseksi, niitä kun meillä ei oikein ruukata syödä. Tykkäsi kovasti. Kirjakaupasta löytyi uusia välilehtiä kansioon.
Keskustasta liukastelimme uimahallille, missä vierähti se normaali tunti. Taisin nauraa koko sen ajan, jonka vietimme siellä. Syyttäkäämme Coca Colaa sokerihumalasta! Saunassa kukaan muu ei tuntunut viihtyvän kauan, ei varmaankaan johtunut ei-niin-järkevistä jutuistani ("Tänne ei saa tulla polka dots-bikineissä, jotka näyttää ihan sydämeltä. Ei siis semmoselta lovelove-sydämeltä vaan sisälmyssydämeltä", "Jos me istuttais tässä tarpeeksi kauan, kuivuttaisko me niin paljon, että iho lähtis semmosina liuskoina pois?"). Ja huomasin tänään ensimmäisen kerran, että uimahallin seinään kiinnitetyssä taideteoksen tapaisessa jutussa on ihmisen kuvia! Jotka mielestäni kuvaavat ilmiselvästi ihmisen kehityskaarta apinasta 1800-luvulle.
Tultuani kotiin huomasin, että Tiitu oli ystävällisesti osallistunut remonttiin alkamalla repimään eteisen tapettia. Onneksi siitä ei ollut kovin isoa palaa lähtenyt, työnsin sille jotain muuta purtavaa ja odotin Kirsi-Maria kotiin tulevaksi, jotta se voisi sitten lähteä lenkille. Se ottikin koiran mukaansa sitten kaverilleen ja annoin sille auliisti ylijääneet rahani saadakseni kioskista kokista.
Minna houkutteli tänään uimaan kanssaan, olin jo aikaisemmin sopinut sen kanssa, että käytäisiin keskustaan. Aikomuksenani oli siis pyöräillä kahdeksitoista Kulmikselle, mutta huomasin pyörän lukon jäätyneen kiinni. Sen sulattamiseen ei tosin mennyt kuumalla vedellä kauan, mutta ilmestyinpäs paikalle kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Olin tosin tekstannut Minnalle, että pyörän kanssa menee aikansa, joten se siitä.
Käytiin pitkästä aikaa Hesburgerissa. Mistäköhän sieltä saa pillejä? Eläinkaupasta ostin Tiitulle koirankeksejä maistiaiseksi, niitä kun meillä ei oikein ruukata syödä. Tykkäsi kovasti. Kirjakaupasta löytyi uusia välilehtiä kansioon.
Keskustasta liukastelimme uimahallille, missä vierähti se normaali tunti. Taisin nauraa koko sen ajan, jonka vietimme siellä. Syyttäkäämme Coca Colaa sokerihumalasta! Saunassa kukaan muu ei tuntunut viihtyvän kauan, ei varmaankaan johtunut ei-niin-järkevistä jutuistani ("Tänne ei saa tulla polka dots-bikineissä, jotka näyttää ihan sydämeltä. Ei siis semmoselta lovelove-sydämeltä vaan sisälmyssydämeltä", "Jos me istuttais tässä tarpeeksi kauan, kuivuttaisko me niin paljon, että iho lähtis semmosina liuskoina pois?"). Ja huomasin tänään ensimmäisen kerran, että uimahallin seinään kiinnitetyssä taideteoksen tapaisessa jutussa on ihmisen kuvia! Jotka mielestäni kuvaavat ilmiselvästi ihmisen kehityskaarta apinasta 1800-luvulle.
Tultuani kotiin huomasin, että Tiitu oli ystävällisesti osallistunut remonttiin alkamalla repimään eteisen tapettia. Onneksi siitä ei ollut kovin isoa palaa lähtenyt, työnsin sille jotain muuta purtavaa ja odotin Kirsi-Maria kotiin tulevaksi, jotta se voisi sitten lähteä lenkille. Se ottikin koiran mukaansa sitten kaverilleen ja annoin sille auliisti ylijääneet rahani saadakseni kioskista kokista.
