Äiti tuli aamulla repimään minut sängystä. Piti lähteä koiran kanssa lenkille, jotta hän saisi nukkua. Tiitulla ei ollut mitään tätä vastaan, se vei myös hanskani toivoen, että leikkisin sen kanssa. En leikkinyt. Puuro oli päässyt loppumaan, joten jouduin syöttämään sille nappuloita. Ei se sitäkään tainnut panna pahakseen, vaikkei saanutkaan lihaa. Sillä oli liian nälkä, jotta se olisi voinut nirsoilla. Toppauduin hurjan lämpimiin vaatteisiin ja paistuin melkein hengiltä, koska ulkona ei ollutkaan niin kylmä kuin kuvittelin. Tiitu ei jostain syystä pureskellut hihnaa, vaikka se normaalisti niin tekeekin. Hyvä se vain oli. Nahkahihnat ovat kalliita. Vain kaksi koiranulkoiluttajaa tuli vastaan, Tiitu ei edes jäänyt kovasti monkumaan niiden perään.

Jouduin kävelemään puolet matkasta jätepussin kanssa ja pitämään koiran aisoissa yhdellä kädellä. Lintuja oli paljon liikkeillä ja Tiitu olisi halunnut päästä jahtaamaan niitä, joten hihna meinasi karata useammin kuin kerran kädestäni. Mutta pääsimme kuitenkin onnellisesti kotiin. En ole harjoitellut Tiitun kanssa liikkeestä maahanmenoa, vaikka olisi pitänyt. Huomenna on treenit. Tuntuu, kuin olisi jättänyt läksyt tekemättä. Paitsi että Tiitu osaa sen kyllä. Paremmin kuin minä. Ainakin liikkestä istumisen.

Päivä on vasta aluillaan, mitään ei siis oikeasti ole edes ehtinyt tapahtua. Minna pyysi minua tänään kirjamessuille kanssaan, mutta se ei ollut edes varma, lähteekö ne. Menen varmaan mukaan, jos ne päättää lähteä. Ja jos saan rahaa junamatkaan.

Tiitu leikkii itsekseen takapihalla jollain, millä se ei itseasiassa saisi edes leikkiä. Mutta ei kukaan käytä ikinä tuota hanskaa muutenkaan. Tahdon tuon koiran mukaani, jos joskus muutan omaan asuntoon. Ja hankin toisenkin koiran, koska en voi enää elää ilman nelijalkaisia kavereita.

myöhemmin tänään
Tulin juuri Minnan ja sen isän kanssa kirjamessuilta. Luulin nähneeni Wallu Walpion, mutta en ole varman. Näin myös naisen, joka oli pukeutunut kuin nunna. Kiljaisin sitten muka-kovaa, että tuossa oli nunna. Kukaan ei kuullut. Ihmisillä oli paperikruunuja päässään. Olisin itsekin halunnut sellaisen. "Mäkin haluun olla rinsessa!" nauroin Minnalle. Mistä saan pitkän, tumman, komean ja huumorintajuisen prinssin, joka ei ole pinnallinen sika? Minnan isä ajaa kuin hullu ja kiroaa muita autoilijoita, vaikka se on jonkin alan tohtori ja aina muuten ihan hiljaa. Minna tulee meille tänään katsomaan Sin Cityn, jos vuokraamossa on se vapaana. Viimeksi ei ollut. Kivaa, kun on ainakin yksi vapaa-ajan kaveri. Muuten olisi varmaan aika tylsää.

Feminismi on outo juttu. Tuntuu joskus, että jotkut feministit ovat vihaisia niillekin miehille, jotka eivät ole sovinistisikoja. Ja ne kuvittelevat ajavansa tasa-arvoa. Polkevat miehet jalkoihinsa. En tunne olevani kovin feministinen. Tai enhän minä tiedä mistään mitään, naispuolinen pikku lukiolainen. Tuon vain esiin mielipiteitäni, jos minulla joskus on sellaisia.