Koululla kävi tänään mukava joukko presidenttiehdokkaista. Keskustelivat auditoriossa polittiikasta ja me oppilaat saimme joko istua heidän seuranaan tai luokassa tai areenalla. Pujahdin muun porukan kanssa pois mantsan tunnilta muka katsomaan pressaehdokkaita areenalle. Oikeasti meinasin lähteä kotiin tai vähintäänkin Valintataloon. Minna tuli kuitenkin portaissa vastaan, menin sen kanssa sitten istumaan ja tein samalla läksyjä. Pelattiin mökkiä. Jatkettiin peliä vielä enkunkin tunnilla, voitin kerrankin.

Aamulla olisi ollut äikkää, mutta myöhästyin, khrm, viisi minuuttia ja ajattelin, etten enää pääsisi tunnille, joten pyhitin ensimmäisen tuntini äikän sijasta ruotsin kokeisiin lukemiselle. Äikästä on jo kaksi poissaoloa. Jos se ei laske selvitettyjä mukaan niin vain yksi. Enää ei siis ole oikein varaa olla poissa. Shit happens, laiska kun olen ja kammoan sitä äikän maikkaa. Onneksi sain ruotsin tunnilla ongittua Atelta, joka on ala-asteen aikainen ex-luokkatoverini, äikän läksyt. Tunnille ei kuulema pääse ilman lehtijuttua ja kuvaa, joka "pysäyttää". No, leikkaan jonkin randomin traagisen jutun ja selitän sitten, että "tämä pysäytti, koska tämä oli niin traaginen tapahtuma", eeh. Go me. Kiitettäköön Attea siitä, että hän istuu ruotsissa takanani ja toimii ruotsinparinani. Siihen ei moni pysty. Aika hauska veikko, by the way.

Kuten varmaan jo jossain edellisessä merkinnässä mainittu, ryhmänohjaajani on enkun maikkani ja tämän päivän viimeinen tunti oli enkkua. Sain jaksoraporttini sen takia päivää aikaisemmin kuin muut. Istuin juttelemaan maikan kanssa muutamaksi sekunniksi silmäilemään läpi raporttiani (jossa luki "Hyvä Emmi!" :D) ja olin vähän monttu auki kun näin matikan numeron: yhdeksikkö! :D Meinaan ala-asteella ja yläasteella numeroita väliltä viisi ja seitsemän kokeista repineelle se on aika kova homma saada ensimmäisestä lukion matematiikan kurssista 9. Jep, I'm freakin' proud of myself.

Tiitu sai tänään uuden puurosatsin, pitää kohta pistää se pakastepusseihin.