Oli
taas niin pirun nautinnollinen päivä. Aamulla lämpötilaksi paljastui
mukavasti -17 astetta ja siihen vielä kylmä tuuli päälle. Ajattelin
siis parhaaksi mennä kouluun bussilla. En ole oikeastaan koskaan
matkustanut ko. kulkuneuvolla lukuunottamatta leirikouluja ym. No,
aamun matka meni ihan hyvin, ei häslinkiä. Lähinnä johtui varmaan
siitä, että äitini tuli samaa matkaa. Ehdin juuri sopivasti fysiikan
tunnille.
Fysiikan ja matikan tunnin jälkeen oli historiaa,
minä ja parini (joka muuten vaikuttaa ihan mukavalta) pidimme
esitelmämme. Kaikki alkoi hienosti takertelullani: "Ja nää
Etelä-Amerikan intiaanit... Etelä-Amerikan intiaaneilla oli tosi
kehittynyt kulttuuri... korkeakulttuuri. Sen mahdollisisti... Siksi
koska... koska... koska... öö... tää maissinviljely, sen takia... sen
maissinviljelyn takia intiaaneilla oli enemmän aikaa tehdä muita
asioita..." Loppu esitelmä meni ihan hyvin, jopa toinen osuuteni
espanjalaisten mukanaan tuomista sairauksista. Eikä kukaan ainakaan
ääneen alkanut arvostelemaan esitystapaani (vaikkei se historian
esitelmässä toki ollutkaan mitenkään pääasia). Hyvä näin.
Ja
sitten. Päivän paras asia. Menin joskus 13:05 odottelemaan bussia
lukion viereen, kädet taskuissa ja huppu päässä, kun en jaksanut etsiä
lapasia ja pipoa repun pohjalta. Bussi tulikin pian, pahaksi onnekseni
se oli vain väärä bussi, jonka päämäärä oli kiertää jostain Haarajoen
kautta. Ihmettelinkin kelloa katsellessani, että kuinkas tämä nyt jo
13:11 tähän tupsahti. Rupesin panikoimaan jo amiksen kohdilla (lukio ja
ammattikoulu ovat siis vierekkäin), että mihin helkuttiin tämä menee.
Ajattelin kuitenkin jäädä istuskelemaan sinne lämpimään ja katsomaan,
että josko tässä kierrettäisiinkin Nummenkylään jotain toista reittiä.
Vartin ajelun jälkeen olimme päässeet Haarajoen lainausasemalle, joten
päätin hypätä pois, ties mihin hemmettiin olisin joutunut. Äkäisenä
soitin sitten äidille ja suolsin painokelvotonta tekstiä, vaikken
yleensä edes kiroile paljon. Editoitu (rankalla kädellä) keskustelumme,
var så god:
M: "Mä olen *piip* *piip* Haarajoella."
Ä: "Hä? Miten sä sinne jouduit?"
M: "Menin sitten *piip* väärään bussiin, kun *piiiiiiip*!"
Ä: "No mikset mennyt takaisin keskustaan?"
M: "..."
M: "No mä nyt en ole kulkenut ennen busseilla ja *piiiiiip*!"
Ä: "No ei se ole mun vika."
M: "Joudun *piip* kävelemään täältä *piip* Haarajoelta *piip* *piip* kotiin!"
Ä: "Siellähän on niin kylmäkin... Mitkä kengät sulla on jalassa?"
M: "No ne pikkukengät, *piip*!"
Ä: "Miksei sulla ole talvikengät jalassa?!"
M: "Nokun Kirsi-Mari vei ne!"
Ä: "No niin, kun sulle ei kelpaa mitkään kengät, vaikka oltaisiin ihan hyvin voitu viikonloppuna ostaa!"
M: *epämääräisiä ärräpäitä*
Hmph. Niinpä kävelin Haarajoelta kotiin, tunti siinä taisi mennä.
Edit// ohhoh. Meinasin ihan unohtaa; olin viikonloppuna Minnan, äitini
ja perhetuttumme Katjan kanssa risteilyllä, jonka Minna oli voittanut
ties mistä arpajaisista. Kova tuuli yöllä vähän haittasi, mutta muuten
oli hauskaa. :D Minnan kanssa pelasimme rahapelejä (voitettiin muuten
60 senttiä) ja sitä hauskaa autopeliä, jonka tuoksinnassa molemmilla
taisi palaa vähän hermot ja huudeltiin toisillemme mahdottoman kimeällä
äänellä. :D
Ruoka siellä oli hyvää. Ensimmäisenä päivänä tungin kupuuni neljä lautasellista sapuskaa, toisena mahtui vain kolme + aamupala.
Tukholmassa oli myös hupaisaa. Kävimme vesimuseossa, jossa näimme
haita, meritähtiä ja merihevosen. Sieltä kävelimme sitten Pohjoismaiden
museoon, jossa sielläkin oli hauskaa. Museoilta kävelimme keskustaan,
kiersimme kauppakeskuksia ja yhteen vaatekauppaan mennessä, eräs nainen
tuli englanniksi kyselemään:
N: Excuse me, do you speak English?
M: Yah. (epämääräistä, tunnilla aina opetetaan: Yes, I do, mutta tämä
tuli niin yllättäen, niin sieltä tuli pelkkä myöntävä äännähdys)
N: Do you know where the railway station is?
M: Uh, we are not from Sweden, so...
N: Oh, nevermind then.
Koko ajan se nainen jaksoi hymyillä iloisesti, vaikka saatoin vaikuttaa
vähän tympäätyneeltä epäkohteliaine vastauksineni. No, ainakin hymyilin
takaisin, niin tuskin se minua nyt ihan kamalaksi leimasi. :D
Minna käväisi myös lastevaatekaupassa. Seisoin varmaan jotenkin niin,
että näytin seisoneeni jonossa, joten joku nainen kysyi minulta
ruotsiksi, että jonotatko sinä. Tai ainakin niin sen ymmärsin, hän kun
viittilöi kohti jonon päätä. Vastasin sitten ystävällisesti oudosti
väännettynä "Näj". :D Mutta ilmeisesti hän ymmärsi. Taijoo, emmä tiedä,
ehkä jossain päin Ruotsia "nej" saatetaan lausua "näj". :D
keskiviikko, 18. tammikuu 2006
Kommentit