Oli taas niin pirun nautinnollinen päivä. Aamulla lämpötilaksi paljastui mukavasti -17 astetta ja siihen vielä kylmä tuuli päälle. Ajattelin siis parhaaksi mennä kouluun bussilla. En ole oikeastaan koskaan matkustanut ko. kulkuneuvolla lukuunottamatta leirikouluja ym. No, aamun matka meni ihan hyvin, ei häslinkiä. Lähinnä johtui varmaan siitä, että äitini tuli samaa matkaa. Ehdin juuri sopivasti fysiikan tunnille.

Fysiikan ja matikan tunnin jälkeen oli historiaa, minä ja parini (joka muuten vaikuttaa ihan mukavalta) pidimme esitelmämme. Kaikki alkoi hienosti takertelullani: "Ja nää Etelä-Amerikan intiaanit... Etelä-Amerikan intiaaneilla oli tosi kehittynyt kulttuuri... korkeakulttuuri. Sen mahdollisisti... Siksi koska... koska... koska... öö... tää maissinviljely, sen takia... sen maissinviljelyn takia intiaaneilla oli enemmän aikaa tehdä muita asioita..." Loppu esitelmä meni ihan hyvin, jopa toinen osuuteni espanjalaisten mukanaan tuomista sairauksista. Eikä kukaan ainakaan ääneen alkanut arvostelemaan esitystapaani (vaikkei se historian esitelmässä toki ollutkaan mitenkään pääasia). Hyvä näin.

Ja sitten. Päivän paras asia. Menin joskus 13:05 odottelemaan bussia lukion viereen, kädet taskuissa ja huppu päässä, kun en jaksanut etsiä lapasia ja pipoa repun pohjalta. Bussi tulikin pian, pahaksi onnekseni se oli vain väärä bussi, jonka päämäärä oli kiertää jostain Haarajoen kautta. Ihmettelinkin kelloa katsellessani, että kuinkas tämä nyt jo 13:11 tähän tupsahti. Rupesin panikoimaan jo amiksen kohdilla (lukio ja ammattikoulu ovat siis vierekkäin), että mihin helkuttiin tämä menee. Ajattelin kuitenkin jäädä istuskelemaan sinne lämpimään ja katsomaan, että josko tässä kierrettäisiinkin Nummenkylään jotain toista reittiä. Vartin ajelun jälkeen olimme päässeet Haarajoen lainausasemalle, joten päätin hypätä pois, ties mihin hemmettiin olisin joutunut. Äkäisenä soitin sitten äidille ja suolsin painokelvotonta tekstiä, vaikken yleensä edes kiroile paljon. Editoitu (rankalla kädellä) keskustelumme, var så god:

M: "Mä olen *piip* *piip* Haarajoella."
Ä: "Hä? Miten sä sinne jouduit?"
M: "Menin sitten *piip* väärään bussiin, kun *piiiiiiip*!"
Ä: "No mikset mennyt takaisin keskustaan?"
M: "..."
M: "No mä nyt en ole kulkenut ennen busseilla ja *piiiiiip*!"
Ä: "No ei se ole mun vika."
M: "Joudun *piip* kävelemään täältä *piip* Haarajoelta *piip* *piip* kotiin!"
Ä: "Siellähän on niin kylmäkin... Mitkä kengät sulla on jalassa?"
M: "No ne pikkukengät, *piip*!"
Ä: "Miksei sulla ole talvikengät jalassa?!"
M: "Nokun Kirsi-Mari vei ne!"
Ä: "No niin, kun sulle ei kelpaa mitkään kengät, vaikka oltaisiin ihan hyvin voitu viikonloppuna ostaa!"
M: *epämääräisiä ärräpäitä*

Hmph. Niinpä kävelin Haarajoelta kotiin, tunti siinä taisi mennä.

Edit// ohhoh. Meinasin ihan unohtaa; olin viikonloppuna Minnan, äitini ja perhetuttumme Katjan kanssa risteilyllä, jonka Minna oli voittanut ties mistä arpajaisista. Kova tuuli yöllä vähän haittasi, mutta muuten oli hauskaa. :D Minnan kanssa pelasimme rahapelejä (voitettiin muuten 60 senttiä) ja sitä hauskaa autopeliä, jonka tuoksinnassa molemmilla taisi palaa vähän hermot ja huudeltiin toisillemme mahdottoman kimeällä äänellä. :D
Ruoka siellä oli hyvää. Ensimmäisenä päivänä tungin kupuuni neljä lautasellista sapuskaa, toisena mahtui vain kolme + aamupala.
Tukholmassa oli myös hupaisaa. Kävimme vesimuseossa, jossa näimme haita, meritähtiä ja merihevosen. Sieltä kävelimme sitten Pohjoismaiden museoon, jossa sielläkin oli hauskaa. Museoilta kävelimme keskustaan, kiersimme kauppakeskuksia ja yhteen vaatekauppaan mennessä, eräs nainen tuli englanniksi kyselemään:

N: Excuse me, do you speak English?
M: Yah. (epämääräistä, tunnilla aina opetetaan: Yes, I do, mutta tämä tuli niin yllättäen, niin sieltä tuli pelkkä myöntävä äännähdys)
N: Do you know where the railway station is?
M: Uh, we are not from Sweden, so...
N: Oh, nevermind then.

Koko ajan se nainen jaksoi hymyillä iloisesti, vaikka saatoin vaikuttaa vähän tympäätyneeltä epäkohteliaine vastauksineni. No, ainakin hymyilin takaisin, niin tuskin se minua nyt ihan kamalaksi leimasi. :D
Minna käväisi myös lastevaatekaupassa. Seisoin varmaan jotenkin niin, että näytin seisoneeni jonossa, joten joku nainen kysyi minulta ruotsiksi, että jonotatko sinä. Tai ainakin niin sen ymmärsin, hän kun viittilöi kohti jonon päätä. Vastasin sitten ystävällisesti oudosti väännettynä "Näj". :D Mutta ilmeisesti hän ymmärsi. Taijoo, emmä tiedä, ehkä jossain päin Ruotsia "nej" saatetaan lausua "näj". :D